RAKAS JASU

Mun kädet on ihan haavoilla. Oon unissani raapinut ne auki, varsinkin sormien sivut näyttää karmeilta koska oon hieronut niitä patjan reunoja vasten. Ihan kuin mulla olisi joku tauti. Lisäksi näitä kirvelee, käsien peseminen ja tiskaaminen on yhtä helvettiä.

Mä saan nykyään budista paniikkikohtauksia, eikä se rauhoita tai turruta samalla lailla kuin ennen. Sun käsittely muuttuu pilvessä vaan hirveämmäksi, ahdistus heijastuu ympäri asuntoa mun päästä kuin jostain videotykistä. Mä vaan makoilen päivät pitkät sängyssä ja katselen katonrajaan piirtynyttä kuvaa sun murskaantuneesta ruumiista. Sä et ollut kaunis näky ja mä toivon, etten olisi nähnyt sua niin ennen kuin Katri kiskoi mut pois sillalta. Mutta kelaa, mä en miettinyt hetkeäkään, että hyppäisin sun perään. Mä tiesin, ettei se hyödyttäisi ketään, enkä halunnut ajatella, että mä en pystyisi elämään ilman sua. Typerää että pidän itseäni jotenkin riippumattomana ihmisenä, vaikka mä osaan solmia sieluni lukuisilla umpisolmuilla kiinni vaikka kehen. ”Nuutti rakastuu täysii, Nuutti elää täysii, Nuutti ”täysii” Lipponen.” Muistatko kun sanoit mua yhden illan nimellä Täysii, ja joku luuli, että mun nimi on Taystee? Sulla oli vitun oudot intonaatiot välillä. Ei ihme, että susta joskus tuntui, ettei kukaan tajunnut mitä sä selitit.

Oli miten oli, mun riippuvuusrakkaus tuottaa mulle vain ongelmia nykyään. Tiedän, että sä olisit salaa iloinen siitä, koska ajattelisit, että nyt mun on nyt pakko vähentää. Sori bae, oon ollut jo pitkään siinä pisteessä, että se ei ole vaihtoehto. Mun aamu alkaa paniikkikohtauksella ja ymmärryksellä siitä, etten voi tänäänkään soittaa sulle. Parin tunnin päästä saan toisen paniikkikohtauksen. Illalla mä tapitan sun levinneitä aivoja raiteilla, pimeys istuu mun rintakehällä ja raavin käteni paskaksi.

Painajaisia mä en sentään enää näe, ne loppui jo ekan viikon jälkeen. Silti sä olet mun unissa lähes jatkuvasti. Mä jotenkin käyn puoliteholla. Vaikka sun vittumaisesta tempustasi on jo useampi kuukausi, mä olen toimintakyvytön. Ei ihmistä ole tarkoitettu käymään vain puolikkailla aivoilla, yhdellä kädellä, yhdellä keuhkolla ja yhdellä jalalla, saati sitten revenneellä sydämellä. Jep, mä just käytin sydänmetaforaa, ihan vain sun iloksesi. Mun tietojen mukaan tunnekeskus ei edelleenkään sijaitse siellä, vaikka sun mielestä laulut ei valehtele.

Mutta vaikka mä käyn puoliteholla, mä tunnen liikaa. En kai tarpeeksi, mutta liikaa kuitenkin. Vesi suihkussa tuntuu kivien ropinalta mun päätä vasten. Sä sanoit silloin ekalla yrityskerrallasi, että sä oot sisältä kuollut. Oon aika varma, että sä valehtelit. Mulkku. Jos sä olisit ollut sisältä vain mustaa, karheaa ja mätää tahmaa, sä et olisi käynyt niitä moraalisia kamppailujasi tai edes tappanut itseäsi. Sulle olisi ollut ihan yhdentekevää, että elätkö sä, joten et olisi kokenut tarpeelliseksi kuolla. Mutta jos susta tuntui alati samalta kuin musta on tuntunut nyt parin kuukauden ajan, ymmärrän paremmin kuin hyvin, miksi sä halusit jatkuvasti tukehtua omaan oksennukseesi.

Ja hei muuten, sun salaisuuden tietää vain meidän pikku kuppikunta. Kävin sun kotona ennen kuin poliisit ehti sinne ja vein läppärin mukanani. En olisi uskonut, että sun salasana on edelleen CuntDestroyer91. 

Katri oli tässä asiassa vähemmän ärsyttävä kuin mä ajattelin. Se ei ollut vihainen siitä mitä sä olit - niin kuin sä luulit - vaan siitä, että sä et ollut kertonut sille. Se oli ajatellut, että sä olet homo, etkä ole myöntänyt sitä itsellesi, ja siksi naiskuvioissasi vähän omituinen. 

Katkat muuten pääsi sinne Turkuun, ja haluaa, että lähden sen mukaan. Mä en tiedä mitä tekisin. Oon aina halunnut täältä helvettiin, mutta Turku ei kuulosta lainkaan houkuttelevalta – se on melkein sama kuin jäisi tänne. Toisaalta mä en jaksa Matti-Henrikiäkään. Se on taas ärsyttävä, koska kokee, että mun suruaika on nyt ohi. Sun hypyn jälkeen se maksoi mun puolesta vuokran, mikä oli kai ihan kivasti tehty. Oon kuitenkin aika varma, että se haluaa ne rahat ennemmin tai myöhemmin takaisin.

Mä en ole nähnyt Alisaa hautajaisten jälkeen, mutta sillä on sun uurna. Se vaikutti jotenkin unesta heränneeltä, kun me päästettiin sun tuhkat ilmaan. Kasvoille palasi väri ja koko olemus muuttui valppaammaksi. Mä en tiedä mitä sen päässä liikkui, muttei se kovin paskana vaikuttanut olevan, vaikka sua uskoi varmaan rakastavansa mielettömästi. Omituinen tyttö.

Oliviaa mä näin viimeksi viime viikolla. Se on ihan yhtä utelias kuin Katrikin, mutta sentään haluaa puhua jostain muusta kuin susta, ja sen kanssa on ihan kiva olla lähekkäin (tai sisäkkäin), koska kummassakaan meissä ei ole tarrapintaa. Mä en tiedä pitääkö se musta oikeasti vai haluaako se nähdä vain siksi, että mä en tuntisi oloani yksinäiseksi tai sekoaisi. Sillä on kova tarve pelastaa; yksi ilta se heilutteli mulle jotain parafilioiden hoitoon erikoistuneen psykiatrin numeroa ja itki, että tällaisiakin olisi ollut. Jos sillä joskus on väkivaltainen, kummallisella fetissillä varustettu mies, jonka luota se ei lähde kirveelläkään, se on puhtaasti sun syytä.

Vaikka sä olet mun silmissä juuri nyt ihan järkyttävä, itsekäs kusipää, sä et silti edelleenkään ollut paha ihminen. Susta ei olisi saanut pahaa ihmistä millään. Sä kaduit tekojasi joka kerta, ja halusit hyvää kaikille muille paitsi itsellesi. Mä niin toivoin, että sun moraali löystyisi iän myötä ja sä oppisit selittämään nuo tilanteet itsellesi parhain päin niin kuin muut pedofiilit. Joo, sä et pidä siitä sanasta, se kuulosti susta liian inhimilliseltä, pelkältä parafilialta. Mutta en mä halua kutsua sua lastenraiskariksi, koska mulle sä et ollut sitä. Mulle sä olit Jasu, mun paras ystävä, joka oli mun rinnalla aina, työnsi eteenpäin ja piti aloillaan. Jotenkin vaan ymmärsi ja rakasti silloin, kun kukaan muu ei sitä osannut tehdä.

En mä tiedä miksi selitän sulle noita samoja asioita mitä silloinkin, kun sä olit elossa. Sä olet silti vain ravinnetta kukille, vain epäpuhtaus jonkun keuhkoissa, vaikka mä kuinka kirjoittaisin sulle kirjeitä. Sä olet silti kuollut ja mulla on silti paska olo, vaikka lääkitystä nostettiin. Tekisi mieli lopettaa ne kapselit, päästää maniavaihe päälle ja katsoa, minne välittäjäaineet vie. Ei mulla ole enää mitään menetettävää, kun sä veit mukanasi kaiken merkityksellisen.

​

Ehkä mä lähden sinne Turkuun.

Rakastan sua edelleen vitusti. Toivottavasti olin väärässä kuolemanjälkeisestä ja sulla on hyvä olla. Oot vaikka pilvenreunalla sadan maailman kauneimman kanssa, ilman omantunnontuskia.

Nuutti