TEOKSESTA

En voi luvata kuin lumetta sai alkunsa tarpeestani kirjoittaa sellaisia tarinoita, joita itse olisin halunnut lukea teini-ikäisenä ja oikeastaan vielä nykyäänkin; proosaa vaikeista ja todellisista aiheista nuoruuden huuman sekä eräänlaisten vaaleanpunaisten lasien läpi.

​

Julkaisin EVLKL:n alun alkaen netissä blogiini luku kerrallaan ja se saavutti useita tuhansia lukijoita. Novellin suosio löi minut ällikällä, ja aloinkin pohtia voisiko raapustelussani olla ainesta romaaniksi asti. Työstin tekstiä vielä vuoden, jonka jälkeen julkaisin sen omakustanteena. 

Mielenterveys ja seksuaalisuus sekä näiden yhteys ovat kiinnostaneet minua aina valtavasti, ja se näkyy myös teoksen teemoissa. Itselleni En voi luvata kuin lumetta ennen kaikkea on tarina kahdesta aiheesta: siitä, kuinka jokainen meistä käy päänsä sisällä taisteluita, joista muilla ei ole aavistustakaan, sekä elämisen pelosta ja kyseisen pelon voittamisesta. Päähenkilö Alisa kärsii ahdistuksesta, joka on lamauttanut hänet lähes täysin, mutta ihailu, romanttinen kiinnostus ja halu Jasua kohtaan saavat hänet taistelemaan sairauttaan vastaan ja kohtaamaan demoninsa. Jasu ei kuitenkaan ole pelastava prinssi, joka parantaa Alisan rakkaudellaan - Alisa tekee sen ihan itse.

Omasta mielestäni teoksen viesti on aina lukijan oman tulkinnan varassa, eikä ole olemassa oikeita tai vääriä tulkintoja. Itselleni EVLKL:n väittämä maailmasta on kuitenkin seuraava: et voi pelastaa tai muuttaa toista ihmistä, mutta tunteesi toista ihmistä kohtaan voivat muuttaa sinut.

​

​